Syystuulia ja -flunssia

Syksy on saapunut, toden teolla. Ulkona paistaa edelleen aurinko, mikä on ihana muisto menneestä intiaanikesästä. Kesätyttönä mennyt kesä oli täydellinen, juuri sellainen kuin unelmissa. Naiivisti kiitän luontoäitiä, ironisesti harmittelen ilmastonmuutosta. En kuitenkaan (ainakaan nyt) paneudu sen kummemmin ilmastonmuutokseen, tehkäämme kaikki kaikkemme se estääksemme mm. kierrättämällä. :) 

Kerrataanpa hieman kuulumisia ja kurkataan myös syksyn kalenteriin.

Barcelona, elämäni kuumin seikkailu

Elokuun alussa suuntasimme Barcelonaan kollegani/ystäväni sekä hänen perheensä kanssa. Nautimme Sitgesin rannoista ja ilmoista..not. Tai no, nautin ja nautin, mutta olihan siellä vallankin kuuma. Liian kuuma. Tämän kesätytön helleseinä iski totaalisesti päin kasvoja. Kuuma sai uuden merkityksen. Kuumuutta riitti ulkona niin varjossa kuin auringossa (missä ei todellakaan voinut olla) sekä sisällä, valitettavasti. Olimme varanneet kokonaisen huoneiston Sitgesistä, jossa piti olla ilmastointi, vaan eipä ollut. Huoneistossa oli tuulettimia kokonaiset 3 kappaletta, ja voin kertoa, ettei niillä tehnyt yhtikäs mitään siinä vaiheessa. Yritimme tuulettaa läpi huoneiston, mutta ilma oli lähes 40 asteista ja seisoi. Pakokauhu valtasi muutaman kerran, kun ei ollut mahdollisuutta karata kuumuutta kuin ruokakauppaan, ostoskeskuksiin ja joihinkin vaatekauppoihin. Lisäksi olin mahdollisesti tuonut mukanani tuliaisen lapsiltani: jonkinmoisen vatsataudin nimittäin. Koko kroppa oli sekaisin ja oli mahdoton sanoa, johtuiko se tuliaistaudista vai kuumuudesta. Nestettä joimme jokainen kyllä niin paljon kuin keho pystyi sitä imemään. 

Onneksemme hostellin omistajat olivat todella mukavia. Juttelin omistajarouvan kanssa asiasta kysyen neuvoja, mitä voisimme tehdä viilentääksemme huoneistoa ja samalla asiallisesti huomautin, että olette markkinoineet huoneistoa ilmastoituna. Hän otti palautteen hyvin vastaan ja he hommasivat meille 2kpl sellaisia liikutettavia ilmastointilaitteita, joista menee putki ulos. Ne tulivat vähän sellaisella espanjalaisella aikataululla ja niitä piti tulla 3, mutta en valita. He reagoivat ja me selviydyimme. Joskin suuren suuri kiitos kuuluu kollegani vanhemmille, joilla on järjettömän pitkä pinna ja hyvä asenne tällaisia tilanteita kohtaan. Sain pitää toisen laitteen huoneessani loput yöt, ja pystyin jopa nukkumaan! Kaiken kaikkiaan huoneisto oli muutoin todella siisti, kaunis ja remontoitu. Täytyypä kiittää kollegani äitiä myös ruoasta. Valitettavasti espanjalainen ruoka oli suuri pettymys, mutta kollagani äiti on taitava ja intohimoinen ruoanlaittaja, joten nautin reissuni ehdottomasti parhaat ateriat hänen tekeminään. Nam!

Barcelonan rannalta, ehdin käväistä siellä 5minuuttia.

"Lomailun" jälkeen kollegani perhe lähti kotiin ja me jatkoimme koulutuksen pariin. Kävimme opiskelemassa Low Pressure Fitness -metodin tasot 2 ja 3. Ryhmämme oli hyvin monikulttuurinen, sillä mukana oli porukkaa mm. Portugalista, Englannista, Irlannista, USAsta, Kanadasta, Kiinasta ja tottakai meillä oli hurja kolmen hengen tiimi Suomesta, sillä meidän lisäksemme Kotkasta mukana oli pirskahtelevan ihana fysioterapeutti Sari Silventoinen. Suosittelen lämpimästi Sarin suunnilla asuville hänen palveluitaan. 

Vaihdoimme hotellia Barcelonaan ja vaikka hotelli olikin päällisin puolin siisti, heti hotellihuoneen oven avauduttua totesin, että siellä on hometta. Haju oli juuri sellainen, kun liika kosteus aiheuttaa tunkkaisuutta ja hometta. Pesuhuoneemme seinät ja katot olivat ihan jo näkyvässä homeessa. Sinänsä harmi, että hotelli on kunnostettu ja muutoin oli todella moderni ja siisti. Yritimme suomalaiseen tapaamme niellä pettymyksen ja hymisten yrittää pärjätä. Vaan kun ei pärjätty. Minulla alkoi hengitys vinkua ja koulutuspaikalla totesimme, että vaatteemme haisevat jo samalle kuin huone. Selvittelimme asiaa ja he yrittivät tarjota meille toista huonetta (joka haisi tupakalle) ja vielä toista, joka oli myös homeessa. Siinä huoneesta toiseen juostessamme päädyimme kuitenkin vaihtamaan hotellia. Koko Barcelona oli täynnä, jokainen hotelli ylibuukattu. Soittelimme läpi Catalonia hotels-ketjua, ja jokainen hotelli sanoi, että täyttä on, vaikka heidän keskuksensa sanoi, että tilaa kuitenkin olisi. Yksi respan setä sanoi, että "vaikka varaatte tänne huoneen, joudun lähettämään teidät jonnekin muualle". Ja tsädääm, sain idean. Tuhma minä. Varasin huoneen yhteen heidän hotelleistaan (koska järjestelmä niin antoi meidän tehdä) ja matkasimme sinne. Respan täti sanoi, että upsistakeikkaa, kun he on täyteen buukattu ja systeemissä on vika, mutta että eihän haittaa, että hän lähettää meidät keskustaan 4 tähden hotelliin? Ei haitannut, ei. 😅 

Vihdoin onni oli myötä! Vihdoin pääsimme sellaiseen hotelliin, jota olimme koko loman kaivanneet! Hotelli oli todellakin hieno, olimme hieman alipukeutuneita sinne saapuessamme jumppatrikoissamme. Joka päivä oli mm. viinihetki, eli ravintolaan sai mennä nauttimaan viiniä ja tapaksia - ilmaiseksi. Nautittiin, tai siis se aika kun siellä hotellilla ehdittiin olla. 😂

Sofia, minä ja LPF 💓

Koulutus oli loistava ja saimme paljon uutta takataskuun asiakkaitamme varten. 

Kaikki kuitenkin hyvä loppuu aikanaan ja palasimme Suomeen pienen turbulenssin kera. Sanotaanko näin, että ei oo ihan vähään aikaan pelottanut niin paljon, kuin Helsinki-Oulu välillä pienessä norskin koneessa pienen myrskyn keskellä. Nautiskelen hetken ihan vaan maankamarasta.
Ja tietenkin omasta perheestäni. Lähes kaksi viikkoa erossa pikkuisista oli selkeästi liian pitkä aika, ikävä oli suuri. 

Tuore hierojaopiskelija, terve!

Palasimme kotiin sunnuntai-iltana ja maanantai-aamuna jo syöksyin koulunpenkille. Tapasin uuden luokkani ensimmäistä kertaa, ja huokaisin helpotuksesta. Luokassa on vain aikuisia ja tulemme valtavan hyvin toimeen keskenämme. Opettajamme on sopivan rento, mutta tietää asiansa. Eilen itse asiassa, parin viikon opiskelun jälkeen, totesin luokkakaverille, että haluan joku päivä olla yhtä taitava kuin opettajamme. On ihailtavaa, että joku on kerrassaan niin kehon toiminnan ammattilainen, ja niin laajalla skaalalla. 

Yritin parhaani mukaan pitää pöpöt loitolla 

aamusmoothiellani, mutta flunssa otti erävoiton. 

Toki kun aloimme toisiamme hieroa, syksy tuli, lapset meni tarhaan ja mitä kaikkea siihen soppaan voi vielä iskeäkään - tulin kipeäksi.  Kuona-aineet liikkeellä, pöpöäjä joka suunnasta ja pientä on/off-stressiä eikä juuri lepoa = maailmankaikkeuden flunssa.

Olen yskinyt, niistänyt, yrittänyt hengittää höyryä ja mentholia, nukkua istaaltaan ja olla puhumatta paikoillaan. Puhumatta paikallaan ei valitettavasti pienten lasten kanssa onnistu, varsinkaan kun ne lapset sairastuvat itsekin ja jäävät kotiin kanssasi. Ero on vaan se, että kun tyttärelläsi on kuumetta yli 38c ja annat hänelle lääkkeen, niin hän on puolen tunnin päästä edessäsi bikineissä ja hameessa esittämässä napatanssia. Mistä tuota energiaa vois ladata itselleenkin?!

Nyt on mennyt 8pvää kun sairastuin ja edelleen yskin ja niistän. Koskahan tämä loppuu? Ehkä jo viikonloppuna?

Kuppi lämmintä flunssanhoitoon

Eilen koulussa opiskelimme tutkimaan toisiltamme luustoa ja hieman jo lihaksiakin. Toissapäivänä olin aivan intopiukeena ruotsintunnilla, koska taso oli sen verran helppo, että sain mielettömiä "hei mä osaan!!"-fiiliksiä. Tämmöstä sen pitää olla, välillä sen verran iisiä, että kokee osaavansa. Elämä kun ei noin muutoin kovin iisiä ole. 😊

Marraskuussa kaiketi aloitamme hieronnat yleisölle. Ilmoittelen tästä myöhemmin, mutta opiskelijahinnoin pääsee pöydälle muokattavaksi vielä tänä vuonna.

Itseni likoon laittamista

Olen pohtinut paljon tätä omaa kamerakammoa ja mediapiiloutumista. Kirjoitan mielelläni ja markkinoin muita, mutta vähemmälle jätän oman esiintymiseni, jota kuitenkin rakastan. Olen myös jättänyt vähemmälle oman ammattitaitoni täyden hyödyntämisen. Olen kuitenkin suorittanut korkeakoulututkinnon liikunnasta ja opiskellut ravitsemusta ja kaikki muut siihen päälle.

Tiedättekö, kun ensin pyörii myllyssä ja miettii, että mitä mitä mitä? Sitten se vaan pamahtaa, että no tätä. Tätä minä haluan ja tämä ajatus on kypsytellyt jo jonkin aikaa jonkinasteisena. Niinpä päätin kääntää oman kamerakammoni ja fatshame-asenteeni toiseen suuntaan, nimittäin voimavaraksi. Ei enää pakenemista ja vanhoihin tuttuihin törmäämisen pelkoa. Kehohäpeästä on päästävä eroon.

Minähän tiedän miltä tuntuu olla hyvässä kunnossa ja pitää pelikuvastaan. Tiedän tasan tarkkaan myös sen, miltä tuntuu hävetä peilikuvaansa, haluta kadota kameran toiselle puolelle ja pakoilla ihmisiä, koska häpeää omaa kehoaan. Tiedän myös, mitä ja miten painoa pudotetaan, kehoa muokataan, ravintoa viilataan ja itseään psyykataan kehittymään, kohti parempaa itsetuntoa. Miksi ihmeessä en jakaisi kaikkea tätä ihmisten kanssa, jotka istuu täysin samassa veneessä kanssani?

Niinpä perustin ryhmän Puota Painua Satun Kanssa. Kerään kasaan max 10 naista, jotka kaipaavat muutosta juuri näihin asioihin: nauttia kehostaan, nauttia itsestään ja olla sinut itsensä kanssa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Oon todella innoissani tästä ja toivon todella, että tästä tulee suuri seikkailu tälle syksylle! 💓

Ihanan raikasta syksyä, pysykää terveenä! 🍂


Rakkaudella,
Satu